Aamu oli luksusta. Heräsin ihanan pehmeästä sängystä ja tyynyjä oli riittävästi. Väsytti, koska piti nousta aikasee. Laitoin koneen päälle ja soitin skypellä kotiin. Äiti ja isä tulee huomen hakemaan mua kentältä ja lupasvat ottaa myös Pinjan ja Kian mukaan. Jos eilen olikin haikee fiilis ja eikä halunnu lähteä kotiin, niin nyt olin ihan valmis lähtemään. Kyllä tätä maailmaa on nyt nähtykin.
 
Kävin suihkussa puhtaassa suihkussa, jonka lattiaa ei tarvinu jalalla pyyhkiä ja vedet meni alas ilman mitään ongelmia. Suihkun jälkeen pötköttelin sängyllä ja katoin telkkaria. Nukahdinkin kun niin aikasee piti muka herätä. Kävin aamiaisella, joka oli lievä pettymys. Nälkä ei kyllä jääny mutta sillä rahalla ois voinu saada parempaakin. Tulin takasin ja katoin telkkaria koko rahan edestä. Tää olikin oikeestaan eka kerta kun kunnolla katoin telkkaria, talossa kun sellasta ei ollut tai se ei toiminu.
 
Respassa kävin sopimassa, että voin pitää huoneen yhteen asti. Vähä ennen yhtä keräsin kimpsuni ja menin aulaan odottelemaan Lottaa, Ankea, Fabiania ja Fernandoa. Jätettiin tavarat vielä hotellin säilytykseen ja mentiin viimesen kerran Eatoniin. Hyvästelemään se "ensimmäinen" Toronton kotini... Kyllä siellä tulikin viihdyttyä. Syötiin viimeset jätskit ja käytiin kirjakaupassa, josta minäkin vielä ostin pienen Oxford English Dictionaryn, kun kerran Michelle sano, että meillä on sellaset oltava.
 
Takas hotellille ja sitten kohti kenttää. Olin niin ilonen, että kaverit lähti mun mukaan kentälle ja ennen kaikkea, että pojat huolehti mun tavarat sinne. Metrossa ois voinu tulla äitiä ikävä kaiken sen tavaramäärän (ja ennen kaikkea sen ison ja painavan laukun) kanssa.
 
Kentällä oltiin hyvissä ajoin. Kävin Canada Customsissa mutta se tax free-juttu olikin muuttunu eikä ne siis leimannukaan mun kuitteja. Leimoja ei kuulemma tarvi. Saa nähdä miten käy. Sitten check-in:iin... Pistin sen matkalaukun ja tightin ruumaan. Tietokone jäi käsimatkatavaroihin. Käytiin syömässä PizzaPizzassa ja Anke, Fabian ja Fernando kirjotti mun lippuun ja minä niitten kirjoihin ja lippuihin. Sitten se koitti... lähdön hetki. Ihan niin helposti se ei käyny.... ekassa turvatarkastuksessa setä sano, että älä tule tästä vaan vasta tuolempaa. Toisessa turvatarkastuksessa ne sitten hyväksy mut. En tietenkään siinä jännityksessä tajunnu ottaa vyötä pois ja se piippaili ja jouduin vielä tarkastukseen siihen sivuunkin.
 
Siellä sitten oltiin. Yksin. Portti löyty helposti mutta oli aika pitkän matkan päässä. Ihmettelin kun kukaan ei missään vaiheessa halunnu nähdä mun passia... että se niistä jenkkien ja Kanadan tiukoista turvatoimista lentokentällä. Ainoa kerta kun passi katottiin oli siinä kun mentiin sisään koneeseen.
 
Olin portilla ihan hyvissä ajoin, puol tuntia ennen kun koneeseen piti päästä. Kaikki ei menny Finnairilla ihan putkeen ja istuttiin siellä aulassa odottamassa vielä puol tuntia sen jälkeenkin, kun koneen ois jo pitäny lähteä. Lento lähti sitten tunti 20 minuuttia myöhässä. Onneks tuulet oli suotuisat, joten arvioitu lentoaika oli myös yli puol tuntia lyhyempi, kun mikä oli aikataulu. Nousun jälkeen Montrealin kohdalla oli iso ukkosrintama, joka me myös kierrettiin ja lentoaika pitenee...
 
Koneessa mulla oli ihan hyvä paikka, ikkunan vieressä aika edessä, ihan niinku halusinkin. Ainoa ongelma oli siinä käytävän vieruspaikalla istuva iso vanha mies. Välissä oli onneks yks tyhjä penkki, mutta setä ei kovin hyvällä kattonu kun halusin hyppiä käytävälle vähän kävelemään tai vessaan. Ruoka koneessa oli ihan hyvää. Etenkin kun taas oli jo niin nälkä. Ikkunasta kattelin maisemia ja pimenevää iltaa. Olikin hassua lentää aikaa vasten. Pimeyttä ei kestäny kovinkaan montaa tuntia ja koko ajan näkyi valoa... tosi hienon näköstä. Tosin kauaa en sitä jaksanu katella ja kun koneestakin pistettiin valot pois, nukahdin alta aikayksikön...