Ensimmäinen koulupäivä. Hurjaa. Aamulla piti nousta tosi aikasee. Talolta on matkaa koululle noin 40 min. Ensin bussilla metrolle ja metrolla downtowniin. Metrolta on vielä käveltävä puol kilsaa. Bussilippu maksoi $2,75 ja parasta olla kolikoita, koska bussikuski ei myy lippuja. Busseissa ei myöskään tunneta käsitettä vaihtoraha, joten toivottavasti on tasaraha tai maksat sitten lipusta vähän enemmän. Metroasemalta ostin sitten weekly passin jolla saa matkustaa viikon ajan niin paljon, kun haluaa. Hinta $30.

 

Koululla piti olla 8.30 mikä sikäli oli vähän hassua, koska tasotesti alkoi klo 9. Tasotestissä oli ensin suullinen osuus, missä piti jutella muutaman kanssa ja esitellä itsensä ja esittää kysymyksiä toisille. Sen jälkeen oli kuullunymmärtäminen, kielioppi ja luetunymmärtäminen. Ihan niin ku ylioppilaskirjotuksissa. Lomakekin oli samanlainen, paitsi että ruutuja ei tarvinu mustata kokonaan. Rasti riitti.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tasotestin jälkeen käytiin japanilaisen Naokon kanssa Metro Hallin vieressä puistossa syömässä tädin antamia eväitä. Me tosiaan saadaan joka aamu sandwichit lounaalle. Ei kovin hyviä leipiä mutta ajatus on hyvä.

 

Pääsin tasolle 6, mikä on mielestäni ihan hyvin. SPIN-tunneiksi sain High Vocabulary-tunnit. Ei ihan sitä mitä ajattelin, mutta voi olla ihan kivaakin.

 

Koulussa tutustuin nyt alottaviin uusiin opiskelijoihin, kuten Naoko. Meitä oli noin kymmenen. Muutama japanilainen, kaks Kolumbialaista, yks Brasiliasta ja monta Saudi-Arabiasta. Ihan kivoja kaikki, mutta en kyllä tahdo jäädä yksin niitten arabien kanssa. Niitten kaikkien nimikin on joko Ahmed tai Abdullah tai jotain sinne päin.

 

Iltapäivällä Alicia esitteli mut kavereilleen. Alician kaverit oli Saksasta, Meksikosta, Sveitsistä ja Suomesta. Meitä on tääl kolme suomalaista ja olen nyt tavannut toisen niistä. Käytiin yhdessä syömässä Metro Hallissa ja iltapäivällä istuttiin puistossa ottamassa aurinkoa ja syömässä Ulin tuomaa saksalaista suklaata.

 

5:30pm mentiin EF:n retkelle CN Toweriin. Se oli hieno kokemus. CN Tower on maailman korkein tukematon rakennus.  Se on noin <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />550 metriä korkee jos oikein muistan. Me oltiin jossain 350m korkeudessa. Sieltä näki koko kaupungin. Voin suositella kaikille. EF:n kautta se makso $15 mutta muuten se on vähän kalliimpi. Ja jos haluaa mennä yli 400 metriin, missä on vielä joku näköalatasanne se maksaa suunnilleen $30. Kallista.

 

Hintataso on tääl vähän edullisempi kun Suomessa. Numerot on aika liki samoja mutta $1,5 on suunnilleen kun 1€. Vertailu on vähän hankalaa, koska hintalapun hinnassa ei vielä ole veroja (15%). Se on tosi ärsyttävää, koska ei oikeen voi tietää mitä mikäkin tuote sitten loppupelissä kassalla maksaa.

 

Illalla, kun tultiin talolle, syötiin jotain epämäärästä sapuskaa. Eilisestä ruuasta mulla tuli maha kipeeks yöllä ja olin ihan varma, että sain salmonellan tai ruokamyrkytyksen tai jotain muuta yhtä kamalaa. Mutta se meni ohi. Onneks.

 

Talo, jossa me asutaan, on aika pieni. Me ei sanota tätä kodiksi, vaan puhutaan aina the housesta. Talo tosiaan on pieni. Kaks kerrosta, alakerrassa asuu pariskunnan poika Steven perheensä kanssa. Luulen, että niillä on kaks poikaa. Me asutaan tädin ja Georgen kanssa yläkerrassa. Meillä on pieni vihreäseinäinen huone, jossa on kaks sänkyä, kaapit vaatteille ja pieni pöytä. Ei juuri muuta. Keittiö on vanha ja tosi epäsiisti. Jo sen takia epäilin salmonellaa tai jotain muuta kamalaa. Astioita on aika vähän ja ne on kaikki eri sarjaa. Mullakin on parempi astiasto kun näillä. Kylppärissä on myös vessa ja sekin on pieni. Käytävällä on vielä kaks ovea, mutten ole kattonu mitä niiden takana on. Koko talossa on kokolattiamatto. Kyllä, myös keittiössä. Se on vaalean beige ja siinä näkyy kaikki lika ja sitähän kyllä riittää. Vessassa sentään on laattalattia ja paloja tästä kokolattiamatosta mattona. Ne on inhottavan tahmaset. En siis juurikaan pidä talosta. No eipä täällä juuri aikaa vietetäkään. Aamulla lähdetään aikasin kouluun ja takasin tullaan vasta illalla vähän ennen nukkumaan menoa.

 

Täti vaikuttaa ihan kiltiltä ja ystävälliseltä mutta näyttää ihan Markus Lipposen äidiltä. Hän pesee meidän pyykit, ihan hyvä. Ehkä. Kai hän osaa pestä vaaleat ja tummat erikseen ja oikeissa lämpötiloissa. Toivotaan…

 

Jouduin tänään toteamaan, että tietokoneen johto ei sovi siihen adapteriin, mikä mulla on mukana. Täytyy siis mennä huomen ostamaan uus adapteri tai muuten tietokone on useless. Luulen, että niitä kyllä löytyy helposti. Muualtakin kuin China Townista, mistä täti neuvo mennä kysymään. China Town ei oikeen kuulosta lupaavalta paikalta.

 

Illalla väsytti kovin. En oo vielä ihan toipunu jet lagista mutta ehkäpä se tästä. Osaan kuitenkin nukkua yöllä ja herätä aamulla. Aikaisin, mutta aamulla. Ei aamuyöstä.