Heräsin kahden tunnin yöunien jälkeen. Koneessa oli pimeetä, ulkona ihan kirkasta. Kattelin elokuvaa ja kuuntelin musiikkia viimeset tunnit. Aika meni onneks ihan kohtalaisen ripeästi. Aamiainen tuli ja oli tosi hyvää. Koko lennon ajan puhuin niille henkilökunnalle vuoroin suomea, vuoroin englantia. Oli niin outoa asioida taas suomeks. Niinpä ne lentoemot ja stuertitkin puhu, toiset englantia ja toiset suomea, mulle.
 
Helsinki-Vantaalle laskeuduttiin 40 minuuttia aikataulusta myöhässä. Oli toisaalta niin kotoisaa, toisaalta niin outoa. Passin tarkastuskin meni tällä kertaa vähän paremmin, en joutunu mihkään toimistoihin vaan pääsin saman tien toiselle puolelle. Kello oli 11 aamulla, Toronton aikaa 4 "yöllä" mikä osaltani jäi kyllä hyvin väliin, nukuin kokonaiset 2 tuntia ja olo oli sen mukainen. Hain tavaroille kärryn ja vaan istuskelin sen päällä odottamassa matkatavaroita. Kun ne viimein tuli, mun reppu tuli siinä puolessa välissä ja isoa laukkua saikin sitten odottaa. Se oli se viimenen tai toisiks viimenen laukku, jota sielt tuli. Ehdin napata sen just ennen kun se hihna pysähty. Tullin läpi vielä ja kotona ollaan...
 
Äiti, Isä, Pinja ja Kia oli mua vastassa niinku oli puhetta. Isä huomas, että mun laukkukin on hajonnu matkan aikana. No kyllä siellä olikin niin paljon tavaraa, kun siihen vaan ikinä mahtu. Auto oli lähellä ja kärryt sai onneks viedä aika lähelle autoa.
 
Kentältä ajettiin ekaks mun kämpälle. Otetiin mattoja kyytiin ja kasteltiin kukat. Matka jatku isän toimistolle ja sieltä Espan kautta Kauppatorille. Espalla nähtiin ihana eläinesitys, missä kissat ja koira esitti sirkustemppuja. Se oli hieno. Kauppatorilta ostettiin mansikoita. Viimesen viikon ajan mulla oli huoli siitä, saanko enää mansikoita, kun kaikki alko puhumaan, että on niin kuivaa ja mitenköhän mansikoitten käy. Sain mansikoita ja olin niin tyytyväinen. Syötiin vielä Forumissa oikeeta ruokaa ja lähdettiin kohti Myrskylää.
 
Takulla käytiin kahvilla ja sain syödä kaikkia herkkuja!! Aika hyvä... Kia sano, etten saa enää lähteä noin pitkälle matkalle. Seuraavan kerran voin ottaa Kian mukaan... Kotona on hyvä mutta maailmalla on mukavaa. Odota vaan Toronto... jonain päivänä täältä vielä tullaan :)!