Aamulla pakkailin viimeset ja kävin saunassa. Äiti teki lihapullia ja pannukakkua ennen lähtöä kentälle. Matkatoimistosta haettiin matkatavaravakuutus, koska toisin kun ne Tapiolassa lupas, se ei sisälly mun kotivakuutukseen. Luottakaa vaan Tapiolaan! Matkatavaravakuutus olikin sitten kallista lystiä, kun on kallisuuksia matkatavarana.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lento lähti vähä ennen neljää iltapäivällä. Se kesti ja kesti ja kesti. 9 tuntia lentokoneessa on paljon. Suurin osa muista matkustajista oli venäläisiä. Turvallista matkaa vaan. Elokuvatkaan ei ollu kovin kummosia. Tosin en nähny niistä kun ensimmäisen, koska nukuin aika paljon. Mutta ruoka oli hyvää. Ehkä ensimmäistä kertaa lentokoneessa oli oikeesti hyvää ruokaa. Söin jopa kaikki kasvikset... Tunti ennen laskeutumista saatiin vielä sandwichit, missä oli juustoa ja jotain kurkkupikkelssiä tai italian salaattia mutta se oli tosi hyvää. Mulla oli tosi nälkä.

 

Lento meni muuten tosi hyvin. Norjassa oli lunta, vuorilla. Islanti oli kokonaan pilvien peitossa ja Gröönlannissa oli paljon jäätä ja jäälauttoja meressä ennen sitä ja sen jälkeen. Jääkarhuja tai jäävuoria ei näkyny. Harmi! Toronto näytti hassulta yläilmoista katsottuna. Paljon pieniä punatiilisiä taloja, kaikki omakotitaloja. Rikkaammilla alueilla oli paljon uima-altaita pihoilla ja isot pihat. Köyhällä alueella talot oli ihan rinnakkain ja pihoja ei juuri ole. Downtown ei koneesta näkyny tai jäi ehkä toiselle puolelle.

 

Perille päästiin vähän aikataulusta jäljessä mutta se vaan sopi, koska erehdyksissäni ilmoitin isäntäperheelle väärän ajan. Passin tarkastukseen asti kaikki meni hyvin. Jono passintarkastukseen oli pitkä ja meni hitaasti. Kun viimein pääsin tiskille, en oikein osanu vastata sen miehen kysymyksiin ja jouduin menemään immigration officeen. Vähänkö pelästyin! Siellä onneks oli ystävällinen mies, joka puhu selkeetä englantia ja osasin vastata sen kysymyksiin, joten mua ei käännytetty maasta. Matkatavarat tuli tosi nopeesti. Toronton lentokenttä vaikutti toimivalta. Pitää vaan osaa tarpeeks englantia ja täyttää hyvin tullilomakkeen.

 

 

Lentokentällä mun piti tavata joku koulun edustaja, jonka piti tulla vastaan. Tuloaulassa ei heti näkynyt ketää sen näköstäkään, mutta kymmenen minuutin odottelun jälkeen löydettiin toisemme. Ihan vastoinkäymisittä tämä tarina ei myöskään jatku. Kello oli paikallista aikaa vähän yli 6, kun löysin koulun edustajan. Seuraavaks soitettiin isäntäperheeseen, jossa ei ollu ketään kotona. Odottelin yli 2 tuntia lentokentällä josko joku tulis kotiin, että voisin mennä sinne. Viimein joku tuli ja pääsin taksilla talolle.

 

Talossa tapasin kämppikseni Alician. Alicia on meksikolainen tyttö, vuoden mua vanhempi. Tosi kiva tyyppi. Alicia esitteli mulle taloa. Harieth ja George tulivat kotiin just kun oltiin menossa nukkumaan. Pääsin siis nukkumaan noin 11pm eli suomen aikaan kuudelta aamulla. Nukahdin heti.