Aamiaiseksi syön tästä lähtien aina toasteja. Kaksi toastia ja lasi maitoa. Niin on ollu tähän asti ja varmasti on koko loppuajan. Nää pitää mua ihan tollona, kun laitan margariinia leivän päälle. Hilloa tai pähkinävoita sen olla pitää kuulemma. Yäk!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen sain ekat läksyt koulusta. Tein ne aamulla metrossa. Uli odotteli meitä aamulla Victoria Parkin asemalla. Uli, oikealta nimeltään Ulrich, mutta koska meksikolaiset ei osaa sanoa Ulrich, me kutsutaan sitä Uliksi. Niin… Uli on saksalainen aerospace-insinoori. Mukava tyyppi.

 

Koulussa opiskeltiin adverbejä ja konjuktioita. Mulla oli parin tunnin hyppy, jolloin käytiin Giuseppen, Lauran ja Alician kanssa lounaalla Metro Hallissa. Giuseppe on Sveitsiläinen poika, vuoden mua nuorempi, hyvä tyyppi. Tänään syötiin Mäkkärissä oikeen Big Mac-ateriat. Maistu ihan samalta kun Suomessa. Suolakurkutkin on samassa välissä. Salaattia on paikallisissa enemmän, kun suomalaisissa versioissa.

 

Lounaan jälkeen mulla oli eka SPINs tunti. High Vocabularya. Tosi hyvä tunti. Ei kyllä harmita, että en saanu sitä mikä mulla oli ykkösvaihtoehtona. En enää edes muista mikä se oli.

  

Tunnin jälkeen lähdettiin China Towniin kysymään matkoista Niagaran putouksille. Täti sano, että China Townin kautta sinne pääsee paljon halvemmalla, kun EF:ltä. Se maksaa EF:n kautta $40, China Townin kautta $30, josta saa $25 takas kun menee johku kasinolle. Kuulostaa kovin epäilyttävältä. Koko China Town vaikutti hyvin epäilyttävältä. Mulla oli iso reppu ja läppäri mukana. Ja repussa tietysti koko omaisuus. Onneks kukaan ei ryöstäny meitä...

 

China Town todella siis oli karmiva paikka. Kaupat oli pieniä ja niitä oli jatkettu kadun puolelle. Kadulla myytiin paljon vihanneksia ja hedelmiä ja kaikissa niissä paikoissa haisi tosi pahalta. Krääsäkauppiaita oli joka puolella samaten kun kerjäläisiä ja kaikkia oudon näkösiä hiippareita. Totesin jo ennen kun päästiin edes oikeastaan perille, etten pidä paikasta. Pelottavaa. Matkoja järjestävä toimisto löyty yllättävän helposti, mutta matka tosiaan vaikutti niin epäilyttävältä, ettei me vielä ilmottauduttu. Sitä paitsi päästäkseen kasinolle pitää olla yli 19, joten Lauran osalta China Town kaatu siihen. Mä sitten oikein mielelläni lupauduin lähtemään Lauran kanssa EF:n reissulle.

 

China Townin reissun jälkeen tultiin takas koululle ja soitin Skypellä kotiin. Eka kerta, soitin kotiin täältä. Tekstiviestejä oon kyl lähettäny muutamia, mutta puhelut on liian kalliita. Oli hauskaa kuulla mitä kotona on tapahtunut ja kertoa mitä kaikkea on jo nähny ja oppinu. Puhuttiin ainakin puol tuntia…

 

Illalla mentiin Lauran kanssa vielä Eaton Centreiin. Siellä on H&M. Eaton Centressä on myös muita kauppoja, joita löytää Helsingistäkin. Lilalla metrolinjalla, olikohan Lesliessä on myös Ikea. Meiän ei pitäny ostaa Eaton Centrestä mitään, mutta näin Laura nimisen kaupan ikkunassa niin ihanan mekon ja topin, että pakko oli mennä kattomaan. Kotiin lähdinkin sitten paljon köyhempänä. Laura ei oo mikään halpa kauppa. Vähän verrattavissa Lahden Kekäleeseen, mutta hienompi. Nyt on sitten vaatteet Päivin 50-vuotisjuhliin ja kaikkiin muihinkin juhliin, mitä tässä on tulossa kunhan palaa takas Suomeen. Niitä juhlia nimittäin riittää.

 

Ennen kotiin lähtöä ostettiin vielä sellaset ihanat smootiet. Oi se oli niin hyvää. Olen juuri löytänyt lempismootiepaikkani…