Tylsää. Tänään suurin osa kavereistani lähtee viikonlopuks French Canadaan. Pitää siis keksiä koko viikonlopuks tekemistä joko a) yksin tai b) kavereitten kanssa. Lisäkysymys: kenen kavereiden, kun kaikki on French Canadassa…

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Itseasiassa tilanne ei ollu ollenkaan niin paha kun ensin ajattelin. Onhan mulla Anke ja Fernando ja Thomas ja Andreas. Ja kyllä hätä keinot keksii. Aamulla Anke jo kysykin lähdenkö niitten kanssa illalla leffaan, joten sen kauempaa ei tarvinut ihmetellä kenen kanssa tämä viikonloppu vietetään.

 

Perjantaisin ei ole kun yksi tunti. Tunnin jälkeen hengailtiin Anken, Andreasin ja Thomasin kanssa koululla. Täytettiin sudokuita, pelattiin shakkia, juteltiin. Kävin hakemassa toimistosta äitin sinne faxaaman voucherin. Nyt voin viimein kertoa tädille, mihin hotelliin menen, kun se aina sitä kyselee. On ollu niin noloa aina sanoa, että en nyt muista sen hotellin nimeä.

 

Anken kanssa lähdettiin sitten lounaalle, tiedätte kyllä minne. Matkalla eksyttiin <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />La Senzaan. Se on ihana alusvaate ja yöasukauppa. Päästiin kuitenkin ulos ostamatta vielä mitään. Lounaan jälkeen Anke osti Toronton kartan ja lähdetiin sen kanssa suunnistamaan kohti sitä hotellia. Meillähän täällä toisinaan ei ole muuta kun aikaa. Hotelli löyty helposti, se on aika lähellä King Stationia, joten laukkujakaan ei ihan tuhottoman pitkää matkaa tarvi raahata. Hotelli näytti ihan kivalta ja on kätevästi lähellä keskustaa. Kiitos äiti!

 

Hotellilta käveltiin Unionille ja matkalla katotiin monelta se leffa menee. Oltiin menossa kattomaan siis Pirates of the Caribbean 2:sta. Unionilta metrolla Eatoniin. Sieltä sitten lähti mukaan myös La Senzan kassi ja ostokset sen sisällä. Todellakin niinku Laura sano yleetöntä rahankäyttöä... Sitä tulee ikävä. Anke osti jotain kirjojakin. En voi käsittää miten joku voi kuluttaa niin paljon aikaa kirjakaupassa. Siinä ajassa mitä siellä oltiin, oisin ehtiny kiertää sen ainakin viis kertaa.

 

Koska Fernandon piti tulla meidän kanssa leffaan, mentiin odottelemaan sitä Anken talolle. Olipa kiva taas mennä sinne. Desi ja Francisco on niin ystävällisiä ja niillä on niin mukava ja puhdas talo. Odoteltiin lähemmäs 5 tuntia, kunnes Fernando viimein suvaitsi tulla kotiin ilmottaakseen, että on väsynyt eikä jaksa enää lähteä minnekään. Hiton brassit… tai ennemmin hiton etelä-amerikkalaiset!

 

Anken ja Tai-Hein kanssa lähdettiin, kuitenkin kaupungille. Ei menty leffaan, mutta mentiin kattomaan Dundas Squarelle Toronto Street Festivalia.