Aika kuluu liian nopeasti. Aivan liian nopeasti!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Koulussa saatiin viimeset kirjotelmat takasin. Saatiin Sanjayan kanssa A eli paras arvosana siitä kirjotelmasta, jossa vertailtiin niitä kahta aukiota. Viimesestä viikkokirjotelmasta sain 4, mikä on oikein hyvä. Jotain kehitystä on siis tapahtunu myös kirjottamisen puolella.

 

Anken ja Lotan kanssa lähettiin Yongelle ostamaan niille liput. Tapanahan siis on, että jokainen ostaa itselleen lipun, mihin kaverit voivat sitten kirjottaa terkut ennen kotiin lähtöä. Ennen Canada Daytä lippujen löytäminen oli helppoa, niitä myytiin joka ainoassa kaupassa. Canada Dayn jälkeen niitä onkin sitte saanu metsästää. Turistikaupat tietysti myy niitä melkein 10 dollarin hintaan, mutta inhimillisen kokosen ja hintasen lipun löytyminen voi toisinaan olla kiven takana. Oman lippuni ostin jo maanantaina. Hyvän kokonen ja suhteellisen hyvän hintanen. Siihen on jo osa kavereista ehtiny kirjottaakin.

 

Lotalla jatku koulu, Anke halus kierrellä Metro Hallissa. Mä lähin Lotan kanssa koululle, piti treffata Thomas ja Andreas. No ne tulikin sitten ovella mua vastaan ja sovittiin, että mennään lounaalle Metro Halliin... kävin koululla sentään lukemassa sähköpostit etten ihan turhaan olis sinne asti kävelly.

 

Metro Hallissa törmäsin Naokoon ja pyysin sitä tulemaan meiän kanssa. Pojat oli ihan innoissaan Naokosta. Ne opetti sille kaikkia pelejä ja muita ihan typeriä juttuja. Ankekin taas ehti liittyä seuraan, onneks. Toisinaan Thomas ja Andreas on kun 6-vuotiaat kakarat. Anke keksi pyytää niitä illalla meidän mukaan Woodbine Beachille, koska Thomas asuu Woodbinessa. Virhe...

 

Kun Lotan koulu oli ohi, mentiin kahdestaan tutustumaan Hockey Hall of Fame:n. Se oli ihan mielenkiintonen nähdä, mutta tarkotettu vielä enemmän jääkiekosta innostuneille ja ymmärtäville. Mutta toki siellä oli meillekin. Päästiin koskemaan Stanley Cup-pokaalia ja juontamaan ja ohjaamaan lätkämatsiä telkkarissa. Se oli hauskaa. Tosin en koskaan ehtinyt saada maalia kuvaan... Ei siis kannattane harkita tv-ohjaajan uraa.

 

Illalla sitten mentiin sinne Woodbine Beachille. Treffit oli 7:30 Woodbine Stationilla. Arvatenkin oltiin Lotan kanssa siellä kahdestaan kello 7:30. Anke, Fernando ja Fabian ilmesty 10 minuuttia myöhässä ja Thomasta ja Andreasta ei näkyny missään. Hetken odoteltua lähdettiin, tosin ensin takas noitten talolle, koska Anke unohti Metro Passinsa ja meidän piti päästä vessaan... Jostain kuulin hiljaisen "girls..." huomautuksen. Anken kanssa kun kovin viljellään tätä "boys..." kun jotain menee pieleen tms.

 

Melkein tunnin aikataulusta myöhässä lähdettiin Woodbinen asemalta bussilla kohti rantaa. Just kun puhuttiin, että ei ne kaksoset sitte tullutkaan, ne astu bussin ovesta sisään muutamaa pysäkkiä myöhemmin. Uskomatonta! Niitten ei varmaan ollu tarkotus tulla meidän kanssa kun ei niitä aikasemmin näkynyt. Huono tsägä niillä joutua sitten samaan bussiin. Bussikin sitten hajos kesken matkan...

 

Biitsillä ensin vaan istuskeltiin hiekassa. Osa kävi kahlaamassa vedessä, minä en. Ei kuulemma ollu lämmintä. Joku mies kyllä oli uimassa siellä. Pienen hiekkasodan jälkeen lähdettiin puistoon kävelemään. Anke ja Fernando katos "mystisesti" vietettyään herkkää hetkeä puskassa. Meillä muilla oli ihan hauskaa. Tai siis kai niilläkin oli... Vähän aikaa niitä odottettiin siinä paikassa, mistä Anke ois halunnu pölliä yhden veneen, mutta kun ketään ei näkyny lähdettiin kotiin.

 

Tällä kertaa ajotus oli täydellinen, odotin Victoria Parkissa bussia noin 2 minuuttia.