Alicia oli illalla kotiin tullessaan ilmottanu tädille, että ollaan molemmat menossa tänään grillaamaan jonnekin. Olis tietysti ollut kiva, jos minäkin olisin tiennyt siitä. No mutta koska eilen Ankelle ja Fernandolle lupasin lähteä Wonderlandiin, en sitä nyt enää voinu oikeen peruakaan. Niin jäi barbequet väliin tältä viikonlopulta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Treffasin Anken ja Fernandon Bloor-Yongella ja siitä jatkettiin keltasella metrolla Finchille, missä meidän piti tavata joku Fernandon kaveri. Kaveria ei koskaan nähty, mutta sen kaverin kämppikset odotti meitä Finchin asemalla. Lähdettiin sitten niitten kanssa Wonderlandiin.

 

Matka oli mielenkiintonen, koska kellään ei oikeen ollut tietoa mihin ollaan menossa, mutta löydettiin vaan perille. Canada's Wonderland on Paramountin huvipuisto Vaughanissa, Toronton ulkopuolella. Se on just sellanen, kun kaikissa amerikkalaisissa elokuvissa, isoja ja hurjia vuoristoratoja ja paljon muita laitteita.

 

Wonderland on todella kallis paikka. Halvin aikuisten lippu millä pääsee kaikkiin laitteisiin tais olla $57 veroineen. En oo varma, koska ostin oman lippuni 40 dollarilla yhdeltä tytöltä, jolla oli yks ylimääränen ryhmälippu. Ihan hyvä diili.

 

Heti ensimmäiseks piti mennä tosi hurjan näköseen vuoristorataan, joka teki kaikkia silmukoita ja muuta kamalaa. Tai ei se sitten ollukaan niin kamala. Paljon kamalampia oli ne kaks seuraavaa vuoristorataa mihin jouduin. Niitten jälkeen mulla olikin huono olo ja siihen vedoten kieltäydyin monesta hurjan näkösestä laitteesta.

 

Koko päivän paistoi aurinko. Lämpötila +32 mutta en polttanut itseäni auringossa. Ehdittiin käydä monessa laitteessa ja nähdä vaikka mitä. Hauskaa siis oli ja kuuma. Bussimatka takas päin oli ainakin yhtä mielenkiintonen kun menomatka. Tietenkään ei otettu sitä samaa bussia millä tultiin, vaan toinen mikä meni toiseen suuntaan. Vastoin bussikuskin neuvoja hypättiin ulos siitä bussista keskellä high-waytä ja vaihdettiin toiseen, mutta päästiin Downsview Stationille. Loppumatka olikin ihan helppo.

 

Tänään tuli siis "valloitettua" keltainen metrolinja. Joku päivä täytyy käydä kääntymässä Kennedyn asemalla, niin on ajettu koko vihreäkin linja. Kennedyn ja Victoria Parkin välissä on vaan yks asema, joten ei oo pitkä matka ja vihreän linjan toisessa päässä käytiin eilen kun mentiin lentokentälle. Liila ja sininen linja jää kyllä käymättä. Ne on niin kaukana.

 

Nälkäsenä, janoisena, väsyneenä ja pää kipeenä tulin talolle joskus vähän ennen yheksää. Olin koko päivässä syönyt/juonut aamiaseks kaks french toastia ja lasin maitoa, banaanin, n. 0,5l Cokiksen ja vähän vettä. Täti oli tehnyt mulle iltaruuan, niin kun oltiin sovittu. Se oli jotain aivan kamalaa. Riisiä, jonka seassa oli pinaattia ja ties mitä muuta, en tiedä mitä mutta maistui aivan kamalalta. Pieni possun pihvi, jossa oli keskellä iso luunpala ja ympärillä rasvaa. Lihaa siinä ei ollu nimeksikään. Sitten oli maissia ja juomaks omenamehua. Maissit ja omenamehu olikin ainoot mitä söin. Kaikkea kyllä maistoin. Iloinen yllätys, kun et ole koko päivässä oikeestaan syönyt mitään.

 

Tämän takia en pidä talostani. Ja epäsiisteyden ja kaiken muun…