Talon siisteystasosta kertoo varmasti paljon se, että en ole allerginen pölylle mutta talossa aivastelen jatkuvasti. Olo on tukkonen ja yskittää. Päivällä se helpottaa, kun on kaupungilla, mutta kun tulee takas talolle taas aivastuttaa ja yskittää. Edes omassa huoneessani kotona, en ole huomannu mitään vastaavaa vaikka siellä toisinaan todella on pölyä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aamiainen on edellen ainoa kunnon ruoka mitä täällä saa ja sekin on aina joko kaks toastia, french toastia, vohvelia tai niitä lätyn tapasia. Ainoa ateria, jonka syön joka päivä talossa.

 

Koulussa oli tänäänkin ruuhkaa. Uusia opiskelijoita on niin paljon. Meidän ryhmässä on nyt 16 oppilasta. Tosi paljon. Ainakin puolet niistä on uusia. Anke on samassa ryhmässä kun minä. Muita niistä uusista en tuntenukaan.

 

Tunnin jälkeen päivitin taas blogia. Oma kone on melkein välttämättömyys jos aikoo koululla nettiin päästä. Koska uusia oppilaita on niin paljon, on kaikki iLab-tunnit ihan täys, joten ylimääräsiä koneita ei juurikaan ole. Sain blogin taas ajan tasalle ja juttelin samalla isin kanssa.

 

Alya ja Ulia odotellessa juttelin niitten kaksosten kanssa. Thomaksen nimen muistinkin ja se toinen on Andreas. Vaikuttavat tosi mukavilta pojilta. Menen niitten kanssa huomen shoppailemaan, varmaan Eatoniin. Jos kerran pojat pyytää shoppailemaan…

 

High Vocabularya oli taas yhdeltä. Jatkettiin niistä upseista ja downseista, mihin viimeks jäätiin. Mulla on enää kaks high vocabulary-tuntia jäljellä. Harmittaa, koska ne on tosi hyvät tunnit. Tehokasta opiskelua ja koko ajan tulee sopivasti uutta sanastoa. Niilläkin tunneilla vaan on nyt niin paljon porukkaa.

 

Tuntien jälkeen piti soittaa taas kotiin, mutta ilmeisesti koulun verkossa on nyt niin tungosta, että skype ei toiminu kunnolla. Ääni ei meinannu millään päästä suuntaan tai toiseen ja puhelut katkes usein. Ei siis sitten sen enempiä skypetetty mutta messenger silti toimii.

 

Samalla kun juttelin äitin kanssa, kateltiin Ranska-Portugali peliä. Hyvä, että Ranska voitti. Mulla sentään oli täällä ranskalaisia kavereita. Portugalista en tunne ketään. No ei se tietenkään ollu se syy, miks nimenomaan toivoin Ranskan voittavan. Ja väliäkös sillä, koska Italia voittaa maailman mestaruuden.

 

En jaksanu hengailla kaupungilla yksinäni ja ketään ei näkyny missään, joten lähdin aika ajoissa talolle. Bussissa ihmettelin, kun kyytiin tuli vaalea tyttö, jolla oli Prisman muovikassi. Vielä kun se sanoi mulle jotain siitä kassista, oli pakko kysyä onko se Suomesta. Arvatenkin olihan se, mutta asuu ihan vakituisesti Torontossa. Näin sitä törmää toisiin suomalaisiin täällä. Se vielä asuukin tässä ihan lähellä. <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />100 metrin päässä… hassua.

 

Talolla oli tänäänkin aivan kamalaa ruokaa. Riisiä, kalaa ja jotain älkää edes kysykö mitä… Kala maistui aivan hirveältä, se oli raakaa ja varmasti ostettu jostain China Townista, mistä täti todennäkösesti ostaa kaiken meiän ruoan. Nälkäpäivä siis taas. Söin vähän riisiä ja sitä kalaa sellasista kohdista, mistä se vaikutti syötävältä. Lakutkin loppu tänään, joten jos nälkäkuolema alkaa vaanimaan talossa, ei ole edes mitään millä karkottaa sen. Toisaalta ne saksalaiset pojat vaikutti siltä, että niitten kanssa voi mennä ulos ihan oikeesti syömään oikeeta ruokaa, ei pelkästään pikaruokaa, joten ehkä selviän ainakin huomisen päivän… Ja on mulla vielä tätä vararavintoa yli kahden viikon tarpeeks J.