Juhannuspäivä. Suomalaistyttöjen Lotan ja Lauran kanssa päätettiin, että juhannustahan juhlitaan ja niin juhlittiinkin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aamulla menin Ulin kanssa kattomaan Saksa-Ruotsi matsia Hoopsiin College Streetille. Carina, Hanna, Robert ja joku toinen saksalainen poika tuli sinne kanssa. Tänään ei siis kannatettu Ruotsia. En olis kyllä kannustanu sitä muutenkaan.

 

Samassa paikassa katottiin myös Mexico-Argentina peli. Me ei kyllä Lauran kanssa jaksettu kattoa kun puolet ekasta puoliajasta. Koko paikka oli täys meksikolaisia ja argentiinalaisia ja meteli sen mukanen. Oman joukkueen ei tarvinu kun koskea palloon niin johan taas äänen taso nousi. Hullua! Yleensä kun Suomi pelaa jotain ja on jännä kohta kaikki on ihan hiljaa mutta Etelä-Amerikassa se on ilmeisesti ihan päinvastoin. Meteli ennen maalia on melkein yhtä kova kuin maalin jälkeen.

 

Lauran kanssa paettiin paikalta ja käytiin hakemassa meiän talolta mun kone ja illaks vähän juotavaa J. Olin kyllä kertonu Lauralle millanen meiän talo oli, mutta sen näkeminen oli kuulemma silti järkytys. Ihan turhaan epäilette, että valitan turhasta. Nyt olen kuullut toisenkin mielipiteen tästä talosta, jossa asun. Niin epäsiistiä. Muuten täällä asuminen jo menee ihan hyvin. Likaisuuteenkin voi tottua.

 

Lauran talo sen sijaan oli tähän meidän murjuun verrattuna luksusta. Lauran host-vanhemmat on filippiiniläisiä ja molemmat tosi mukavia ja nuoria. Talo näyttää pieneltä mutta on sisältä tosi iso ja siisti. Siellä on aika paljon asukkaita mutta kaikki vaikutti ihan mukavilta. Sanoinkin sille äidille, että se niitten talo on meidän taloon verrattuna ihan luksusta. On tuo meidän tätikin ihan kiva ja ystävällinen mutta meidän maailmat ei aina ihan kohtaa.

 

Lauran talossa tosiaan on myös langaton netti. Olen niin katkera siitä… Mulla oli kone mukana, kun Laura halus joitain kuvia. Samalla soitin kotiin, tai äiti tais soittaa mulle. Samapa se. Tärkeimmät uutiset oli, että Virve ja Hene on saanu vauvan. Poika vauvan. Ihanaa. Paljon onnea koko Ruotsalaisen perheelle.

 

Lauralla siis aloteltiin. Downtownissa tehtiin pienehkö kierros, kun etittiin yhtä tiettyä klubia. Kellään ei oikeen ollu tietoa missä se oli ja pari ihmistä, joilta kysyttiin tietä, johti meitä kyllä ihan harhaan, mutta löydettiin perille Republiciin. Täällä ilmeisesti kaikille klubeille on ikäraja 19. Se on ilmeisesti ainakin Ontarion provinssissa se täysikäisyyden raja. Autoa saattaa saada ajaa jo 16-vuotiaana, en tiedä.

 

Se Republic oli mielestäni tosi huono klubi, mutta koska sinne kalliisti maksettiin sisään, siellä myös oltiin. Alkoholin myynti loppuu klubeilla jo klo 2. Sen jälkeen paikka alkokin tyhjenemään aika tehokkaasti vaikka valomerkki ilmeisesti tulee vasta puol kuuden maissa. Me lähdettiin kolmen jälkeen. Ensin etsittiin itsemme kartalle ja mentiin sitten syömään. Lotta jäi odottamaan burritojaan ja me Lauran kanssa lähdettiin ettimään yöbussia. Yhtäkkiä tuntu ettei missään enää ollutkaan ihmisiä ja busseja ei näkyny missään. Tingittiin sitten taksilta matka Woodbineen Lauran talolle. $10 kummaltakin eli yhteensä siis $20 ei ollu ollenkaan paha hinta, koska matka oli pitkä ja ollaan vieraassa kaupungissa. Mitä tahansa vois tapahtua.

 

Jäin Lauran talolle yöksi. Kysyttiin kyllä lupa Lauran host-vanhemmilta jo ennen kun lähdettiin mihkään. Laitoin Aliciallekin viestin mutta se ei koskaan menny perille.