tyttärenne maailmalla

Tien pää

2008-05-14T23:02:00+03:00

Aika muuttuu ja tämä blogi on tullut tiensä päähän. Tyttärenne on palannut kotiin ja löytänyt uuden suunnan. Elämä jatkuu. Matkakertomus jää tänne luettavaksi, ja kun uusi inspiraatio taas löytyy, jatkan kirjoittamista. Täällä? - Tai jossain muualla.

Kiitos!

Kotona

2006-08-17T22:10:00+03:00

Niinkun viimeisimmästä blogista voikin päätellä... olen palannut kotiin ja matkapäiväkirjan pitäminen siltä osalta loppuu. Jatkan kirjoittelua tänne jossain muodossa joskus. Nyt suunta kohti uusia tuulia.

ma 17.7. / Day 37

2006-08-16T20:41:00+03:00

Heräsin kahden tunnin yöunien jälkeen. Koneessa oli pimeetä, ulkona ihan kirkasta. Kattelin elokuvaa ja kuuntelin musiikkia viimeset tunnit. Aika meni onneks ihan kohtalaisen ripeästi. Aamiainen tuli ja oli tosi hyvää. Koko lennon ajan puhuin niille henkilökunnalle vuoroin suomea, vuoroin englantia. Oli niin outoa asioida taas suomeks. Niinpä ne lentoemot ja stuertitkin puhu, toiset englantia ja toiset suomea, mulle.

Helsinki-Vantaalle laskeuduttiin 40 minuuttia aikataulusta myöhässä. Oli toisaalta niin kotoisaa, toisaalta niin outoa. Passin tarkastuskin meni tällä kertaa vähän paremmin, en joutunu mihkään toimistoihin vaan pääsin saman tien toiselle puolelle. Kello oli 11 aamulla, Toronton aikaa 4 "yöllä" mikä osaltani jäi kyllä hyvin väliin, nukuin kokonaiset 2 tuntia ja olo oli sen mukainen. Hain tavaroille kärryn ja vaan istuskelin sen päällä odottamassa matkatavaroita. Kun ne viimein tuli, mun reppu tuli siinä puolessa välissä ja isoa laukkua saikin sitten odottaa. Se oli se viimenen tai toisiks viimenen laukku, jota sielt tuli. Ehdin napata sen just ennen kun se hihna pysähty. Tullin läpi vielä ja kotona ollaan...

Äiti, Isä, Pinja ja Kia oli mua vastassa niinku oli puhetta. Isä huomas, että mun laukkukin on hajonnu matkan aikana. No kyllä siellä olikin niin paljon tavaraa, kun siihen vaan ikinä mahtu. Auto oli lähellä ja kärryt sai onneks viedä aika lähelle autoa.

Kentältä ajettiin ekaks mun kämpälle. Otetiin mattoja kyytiin ja kasteltiin kukat. Matka jatku isän toimistolle ja sieltä Espan kautta Kauppatorille. Espalla nähtiin ihana eläinesitys, missä kissat ja koira esitti sirkustemppuja. Se oli hieno. Kauppatorilta ostettiin mansikoita. Viimesen viikon ajan mulla oli huoli siitä, saanko enää mansikoita, kun kaikki alko puhumaan, että on niin kuivaa ja mitenköhän mansikoitten käy. Sain mansikoita ja olin niin tyytyväinen. Syötiin vielä Forumissa oikeeta ruokaa ja lähdettiin kohti Myrskylää.

Takulla käytiin kahvilla ja sain syödä kaikkia herkkuja!! Aika hyvä... Kia sano, etten saa enää lähteä noin pitkälle matkalle. Seuraavan kerran voin ottaa Kian mukaan... Kotona on hyvä mutta maailmalla on mukavaa. Odota vaan Toronto... jonain päivänä täältä vielä tullaan :)!

su 16.7. / Day 36

2006-08-16T20:08:00+03:00

Aamu oli luksusta. Heräsin ihanan pehmeästä sängystä ja tyynyjä oli riittävästi. Väsytti, koska piti nousta aikasee. Laitoin koneen päälle ja soitin skypellä kotiin. Äiti ja isä tulee huomen hakemaan mua kentältä ja lupasvat ottaa myös Pinjan ja Kian mukaan. Jos eilen olikin haikee fiilis ja eikä halunnu lähteä kotiin, niin nyt olin ihan valmis lähtemään. Kyllä tätä maailmaa on nyt nähtykin.

Kävin suihkussa puhtaassa suihkussa, jonka lattiaa ei tarvinu jalalla pyyhkiä ja vedet meni alas ilman mitään ongelmia. Suihkun jälkeen pötköttelin sängyllä ja katoin telkkaria. Nukahdinkin kun niin aikasee piti muka herätä. Kävin aamiaisella, joka oli lievä pettymys. Nälkä ei kyllä jääny mutta sillä rahalla ois voinu saada parempaakin. Tulin takasin ja katoin telkkaria koko rahan edestä. Tää olikin oikeestaan eka kerta kun kunnolla katoin telkkaria, talossa kun sellasta ei ollut tai se ei toiminu.

Respassa kävin sopimassa, että voin pitää huoneen yhteen asti. Vähä ennen yhtä keräsin kimpsuni ja menin aulaan odottelemaan Lottaa, Ankea, Fabiania ja Fernandoa. Jätettiin tavarat vielä hotellin säilytykseen ja mentiin viimesen kerran Eatoniin. Hyvästelemään se "ensimmäinen" Toronton kotini... Kyllä siellä tulikin viihdyttyä. Syötiin viimeset jätskit ja käytiin kirjakaupassa, josta minäkin vielä ostin pienen Oxford English Dictionaryn, kun kerran Michelle sano, että meillä on sellaset oltava.

Takas hotellille ja sitten kohti kenttää. Olin niin ilonen, että kaverit lähti mun mukaan kentälle ja ennen kaikkea, että pojat huolehti mun tavarat sinne. Metrossa ois voinu tulla äitiä ikävä kaiken sen tavaramäärän (ja ennen kaikkea sen ison ja painavan laukun) kanssa.

Kentällä oltiin hyvissä ajoin. Kävin Canada Customsissa mutta se tax free-juttu olikin muuttunu eikä ne siis leimannukaan mun kuitteja. Leimoja ei kuulemma tarvi. Saa nähdä miten käy. Sitten check-in:iin... Pistin sen matkalaukun ja tightin ruumaan. Tietokone jäi käsimatkatavaroihin. Käytiin syömässä PizzaPizzassa ja Anke, Fabian ja Fernando kirjotti mun lippuun ja minä niitten kirjoihin ja lippuihin. Sitten se koitti... lähdön hetki. Ihan niin helposti se ei käyny.... ekassa turvatarkastuksessa setä sano, että älä tule tästä vaan vasta tuolempaa. Toisessa turvatarkastuksessa ne sitten hyväksy mut. En tietenkään siinä jännityksessä tajunnu ottaa vyötä pois ja se piippaili ja jouduin vielä tarkastukseen siihen sivuunkin.

Siellä sitten oltiin. Yksin. Portti löyty helposti mutta oli aika pitkän matkan päässä. Ihmettelin kun kukaan ei missään vaiheessa halunnu nähdä mun passia... että se niistä jenkkien ja Kanadan tiukoista turvatoimista lentokentällä. Ainoa kerta kun passi katottiin oli siinä kun mentiin sisään koneeseen.

Olin portilla ihan hyvissä ajoin, puol tuntia ennen kun koneeseen piti päästä. Kaikki ei menny Finnairilla ihan putkeen ja istuttiin siellä aulassa odottamassa vielä puol tuntia sen jälkeenkin, kun koneen ois jo pitäny lähteä. Lento lähti sitten tunti 20 minuuttia myöhässä. Onneks tuulet oli suotuisat, joten arvioitu lentoaika oli myös yli puol tuntia lyhyempi, kun mikä oli aikataulu. Nousun jälkeen Montrealin kohdalla oli iso ukkosrintama, joka me myös kierrettiin ja lentoaika pitenee...

Koneessa mulla oli ihan hyvä paikka, ikkunan vieressä aika edessä, ihan niinku halusinkin. Ainoa ongelma oli siinä käytävän vieruspaikalla istuva iso vanha mies. Välissä oli onneks yks tyhjä penkki, mutta setä ei kovin hyvällä kattonu kun halusin hyppiä käytävälle vähän kävelemään tai vessaan. Ruoka koneessa oli ihan hyvää. Etenkin kun taas oli jo niin nälkä. Ikkunasta kattelin maisemia ja pimenevää iltaa. Olikin hassua lentää aikaa vasten. Pimeyttä ei kestäny kovinkaan montaa tuntia ja koko ajan näkyi valoa... tosi hienon näköstä. Tosin kauaa en sitä jaksanu katella ja kun koneestakin pistettiin valot pois, nukahdin alta aikayksikön...

la 15.7. / Day 35

2006-08-14T22:38:00+03:00

Viimeinkin se päivä kun pakkaisin tavarat ja lähtisin siitä talosta iäksi! Aamulla tuntu niin hyvältä. Toisaalta oli niin outoa kun naapurisängyssä nukkukin joku muu kun Aly. Ja se Daniela... se nukku ja nukku. Koitin pakkailla hissukseen kun en tieny kumpi on mun ja kumpi sen pyyhe. Alyn kanssa oli niin selkeetä. Alyllä oli valkonen pyyhe, mulla vihreä, mutta nyt se Daniela oli ottanu vihreän.

Siinä tätä pyyheasiaa miettiessäni huomasin, että siinä komeron ovessa, missä ne pyyhkeet roikku roikkui myös Alyn laukku. Vähän kun kattelin ympärilleni huomasin Alyn tavaroita siellä sun täällä. Kaikkea kännykän laturista siihen sika kalliiseen kuvaan minkä Guillermo osti sille Niagaralta.

Viimesenä aamiaisena minä sain vohveleita ja vaahterasiirappia. Perjantain aamiainen oli pettymys... Alyn viimenen aamu, muroja ja toastit. Aamiaisen jälkeen sitten pakkasin kaikki loputkin. Anke, Fabi ja Fernando lupas tulla auttamaan mua tavaroitten kanssa. Niitä sitten (taas) odoteltiin yli puoleen päivään.

Täti ei ikinä oppinu mun nimeä. Lupasin Danielalle ottaa sen mukaan kaupungille ja näyttää Eatonin, että se voi ostaa vaatteita niitten lentoyhtiön kadottamien tilalle. Täti kysy siltä vielä vähän ennen ku olin lähössä, että are you going out with her... Daniela kysy with who? That girl ja taas tiedettiin kenestä puhuttiin. Tädille olikin sitten kiva sanoa että kiitos hei... Täytyy myöntää, että olo oli kyllä hieman haikea kun vikan kerran siitä talosta lähdin. Ei sen talon ja niitten ihmisten takia, vaan sen kaiken muun. Fabikin näytti niin onnettomalta kun se kanto mun julman painavaa ja hankalasti kuljetettavaa isoa matkalaukkua.

Hotelli löyty näppärästi. Asiaa tietty helpotti se, että Anken kanssa käytiin sen sijainti tarkistamassa jo viikko sitten. Hotelli oli ihan hieno. Huoneeseen päästyä Fernando valtas sängyn ja Fabian ehdotti jos menisin vikaks yöks Tai-Hein ja Kyonin kanssa ja hän nukkuis mun sängyssä... Ei käy!! Siinä sitte pötköteltiin ja katottiin Evitaa. Lottakin tuli hotellille ja edelleen hengailtiin sielä.

Danielan piti päästä shoppailemaan ennen kun Eaton menee kiinni. Kaikki muut oli lähdössä jonku brasilialaisen tai venezuelalaisen tytön luo bbq-bileisiin. Mua vieraitten ihmisten juhlat vieraitten ihmisten kanssa viimesenä iltana ei kiinnostanu niin tippaakaan ja Daniela ois jääny yksin shoppailemaan, joten muut lähti ja me jäätiin. Se shoppailu ei kyllä kauaa kestäny. Daniela osti ekasta kaupasta parit farkut ja jotain t-paitoja ja siinä se. Juotiin smoothiet. Daniela halus lähteä kotiin mutta suostu sentään kävelemään mun kanssa vähän matkaa. Ei varmaan ehitty olla kun puol tuntia kahestaan ja sit se haluskin lähteä kotiin. Kiittämättömyys on maailman palkka. No ei... mutta aina ei voi voittaa.

Kävelin yksikseni hotelille päin kun Lotalta tuli viesti, että niissä bileissä on niin kivaa ja että mun pitää tulla sinne. Ei välttämättä huono ratkasu siinä tilanteessa. Laitoin takas viestin, että vähän ennen seiskaa olen Wardenin asemalla. Vähän ennen seiskaa olin edelleen odottamassa metroa Bloor-Yongella eikä sitä kuulunu. Metrosta tai metroasemilta ei viestejä lähetellä, koska kuuluvuus sillä Rogersin verkolla oli huono jo sisällä talossa niin entä sitten maan alla.

Kamalat omantunnon tuskat niskassa tulin viimein 20 minuuttia myöhässä Warden Stationille. Anke odotti siel. Ärsyttikin ja mitä enemmän Anke kerto niistä bileistä, sitä enemmän ärsytti ja sanoin jo ennen ku päästiin bussiin, että siellä ei olla kauaa. Ja kamalaahan se sitten olikin kun sen asenteen oli ottanu. Fabilla oli mun eilen niille jättämät Smirnofit mukana ja niillä sitten parannettiin fiilistä. Lotta oli vihanen, kun halusin vaan lähteä, mutta lähti mukaan.

Mentiin hotellille tyhjentämään viimesetkin tölkit ja pullot mitä repuista löyty. Oltiin vaan ja hyvä oli olla. Toisilla alko kuitenki nälkä siinä jo kurnia... mitäänhän ei siinä niitten aamusten kahden vohvelin ja iltapäivällä hörpityn smoothien lisäks oltu syöty. Niissä bileissä oli kyllä ruokaa tarjolla ja kaikki muut oli syöny. Mulla ei ollu edes nälkä. Ihan perusruokavaliohan tuo oli mulle. Mutta syömään siis mentiin.

Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyttiin vielä viimesen kerran Burrito Boyziin. Syötiin niitä mitä ennenkin. Käveltiin takas hotellille, juteltiin syvällisiä ja ihmeteltiin isoja taloja. Muut meni kotiin, minä nautin hotellihuoneen luksusjutuista kuten isosta puhtaasta pehmeästä sängystä ja katoin telkkaria. Oikeen kattomalla katoin, kun kerran oli tilaisuus. Ja nukahdin...

Laiskuutta

2006-07-23T23:46:00+03:00

Matka on onnellisesti ohi. Olen palannut turvallisesti Suomeen jo noin viikko sitten. Viimeisten päivien tekstit ovat vielä lentokentän PizzaPizzan kuitin kääntöpuolella. Kyllä ne sieltä aikanaan. Kunhan tämä pahin juhlaputki katkeaa ja jet lagista on selvitty. Ensi viikon aikana siis...

pe 14.7. / Day 34

2006-07-20T17:28:00+03:00

Aamulla täti ystävällisesti ilmotti, että Alician on nyt lähdettävä, koska uus tyttö on jo lentokentällä. No eipä sen minnekään sen kummemmin tarvinu lähteä. Kunhan siirrettiin Alyn tavarat mun puolelle.

Perinteen mukasesti myöhästyttiin myös viimesenä päivänä bussista. Ulikin oli myöhässä. Hyvä, ettei myöhästytty koulusta. Viimenen tunti. Ei kyllä yhtään enää kiinnostanu mikään opiskelu. Odottelin vaan, että aika menis nopeasti. Sitte ois koko päivä aikaa tehdä mitä ikinä tahtoo.

Pascalin kanssa saatiin todistukset ihan tunnin lopuks... tietysti. Olin yllättyny miten hyvät arvosanat olin saanu. Läsnäoloprosentti 100. Tietysti poissaoloprosentti niiltä luennoilta, jos joku olis niitä joskus laskenut ois myös ollut 100, mutta koska ei laskenut, ei ollut.

Ankella ja Lotalla oli iLab tunnit, odottelin niitä. Kaverit kirjotteli mun lippuun ja minä niitten lippuihin. Tosi hankalaa keksiä mitä kirjottaa, etenkin niille, joitten kanssa ei oo viettäny niin paljoo aikaa. Tuntien loputtua otettiin kuvia kavereitten kanssa ja sitten tuli se ikävä hetki... piti sanoa hyvästit kaikille.

Lotta halus taas lähteä rannalle ja kävi vaihtamassa jo uikkaritkin, joten seuraavaks suunta oli kohti rantaa. Koska Woodbineen olis niin pitkä matka, päätettiin ottaa ratikka ja mennä sillä Sunnyside Beachille. No matka oli varmasti yhtä pitkä sinne, kun Woodbineen ja ranta siellä oli huono. Itseasiassa sen lisäks että ranta oli huono, se oli myös uimakiellossa voimakkaan bakteerikannan takia... Se Lotan uimisista sitten. Kaiken lisäks ehdittiin olla koko rannalla ehkä noin 20 minuuttia, koska matkaan meni niin kauan ja kahden jälkeen piti olla jo taas koululla.

Isä lähetteli jossain välissä viestiä, että muistathan sitten vahvistaa sen lennon... Mitä vahvistaa? Miksei kukaan kertonu aiemmin, että täällä maailmassa lennot on vielä vahvistettava. Eikö se nyt riittäs, että on sen lennon maksanu. Mutta soitin Finnairin Kanadan toimistoon ja vahvistin lentoni. Olin yllättyny, koska puhelimessa puhuminen englanniks ei enää tuntunu yhtään oudolta ja sain asiani hoidettua helposti. Se tietysti oli tämän matkan tarkotuskin...

Koska Aly unohti tiistaina tulla mun kanssa syömään, yritetiin tänään uudestaan paremmalla lopputuloksella. Taas Burrito Boyziin syömään hyviä niitä, joiden nimeä en osaa kirjottaa. Tänään Aly näytti mitä niihin oikeesti kuuluu laittaa ja kerto miten niitä Meksikossa tehdään ja miten ne eroo muista burritoista, tacoista ja tortilloista. Se oli monimutkanen tarina...

Burritoilta matka jatku taas Eaton Centreen. Anken piti tavata Fernando Eatonissa puol viiden ja viiden välissä. Siinä odotellessa juotiin smootiet. Koska Fernando tapansa mukaan, ei ollut puol viideltä vielä maisemissa lähettiin me Fabianin kanssa Applen kauppaan ja Lotta kattomaan jotain vaatteita. Applen kaupassa opettelin viimein ihan oikeasti käyttämään iPodia. (Laura nyt mä osaan sen!!) Viiden aikaan piti hakea Anke (koska Fernando ei kuitenkaan tulis) siitä suihkulähteeltä. Lähdettin hyvissä ajoin. Applen kauppa on kolmannessa kerroksessa ja suihkulähde ekassa. Fabianin kanssa kateltiin kolmannesta kerroksesta, että ei näy Ankeakaan enää lähteellä, joten odotellaan täällä hetki. Anke ja Fernando tuli siihen sitten kyllä pian, mutta me päätettiinkin tehdä niille pieni jekku ja jäätiin sinne ylös kattelemaan mitä tapahtuu. Oli niin hauskaa kun ne istu siinä ja odotteli. Päät pyöri ympäriinsä ja pieni juhlan hetki koitti aina kun Fernando katto kelloaan... siitäs saitte! Ei me oltu kun reilu 10 minuuttia myöhässä, joten kosto oli suloinen, ei liian julma.

Eatonin jälkeen käytiin LCBO:ssa ostamassa illaks virvokkeita ja lähdettiin sitten taloillemme. Nyt se uusi kämppis oli sitten siellä. Daniela, Venezuelasta, ikää noin 20. Sillä ei ollu mitään matkatavaroita, koska lentoyhtiö oli ne hukaanut ja muutenkin se vaikutti vähän sellaselta onnettomalta. Pitkän vakuuttelun jälkeen sain sen puhuttua ympäri lähtemään mun kanssa Anken talolle pienen pieniin bileisiin. Ja pienet ne olikin. Meitä vieraita oli suuret 3, me ja Lotta.

Lotan kanssa lähdettiin kesken bileiden meiän talolle käymään, koska Aly oli lähdössä kentälle ja kotiin Meksikoon. Ensin oli kamala kiire talolle mutta Aly ja Uli ei ollutkaan siel. Sitten kun oltiin jo bussipysäkillä menossa takaspäin, ne viimein tuli. Sanottiin heipat ja sitten se läks. Me lähdettin takas Ankelle, jossa ehdittiin olla vielä reilu tunti. Danielan kanssa ehdittiin just viimeseen metroon. Jo metrolle kävellessä alko sataa ja Victoria Parkissa vettä tuli kaatamalla. Ukkostikin, eikä me oikeen tietty millä yöbussilla pääsis lähimmäs taloa, joten otettiin taksi.

Yöllä oli niin kummallista, kun viereisessä sängyssä nukkuva ei ollutkaan Aly...

to 13.7. / Day 33

2006-07-20T17:02:00+03:00

Aika kuluu liian nopeasti. Aivan liian nopeasti!

Koulussa saatiin viimeset kirjotelmat takasin. Saatiin Sanjayan kanssa A eli paras arvosana siitä kirjotelmasta, jossa vertailtiin niitä kahta aukiota. Viimesestä viikkokirjotelmasta sain 4, mikä on oikein hyvä. Jotain kehitystä on siis tapahtunu myös kirjottamisen puolella.

Anken ja Lotan kanssa lähettiin Yongelle ostamaan niille liput. Tapanahan siis on, että jokainen ostaa itselleen lipun, mihin kaverit voivat sitten kirjottaa terkut ennen kotiin lähtöä. Ennen Canada Daytä lippujen löytäminen oli helppoa, niitä myytiin joka ainoassa kaupassa. Canada Dayn jälkeen niitä onkin sitte saanu metsästää. Turistikaupat tietysti myy niitä melkein 10 dollarin hintaan, mutta inhimillisen kokosen ja hintasen lipun löytyminen voi toisinaan olla kiven takana. Oman lippuni ostin jo maanantaina. Hyvän kokonen ja suhteellisen hyvän hintanen. Siihen on jo osa kavereista ehtiny kirjottaakin.

Lotalla jatku koulu, Anke halus kierrellä Metro Hallissa. Mä lähin Lotan kanssa koululle, piti treffata Thomas ja Andreas. No ne tulikin sitten ovella mua vastaan ja sovittiin, että mennään lounaalle Metro Halliin... kävin koululla sentään lukemassa sähköpostit etten ihan turhaan olis sinne asti kävelly.

Metro Hallissa törmäsin Naokoon ja pyysin sitä tulemaan meiän kanssa. Pojat oli ihan innoissaan Naokosta. Ne opetti sille kaikkia pelejä ja muita ihan typeriä juttuja. Ankekin taas ehti liittyä seuraan, onneks. Toisinaan Thomas ja Andreas on kun 6-vuotiaat kakarat. Anke keksi pyytää niitä illalla meidän mukaan Woodbine Beachille, koska Thomas asuu Woodbinessa. Virhe...

Kun Lotan koulu oli ohi, mentiin kahdestaan tutustumaan Hockey Hall of Fame:n. Se oli ihan mielenkiintonen nähdä, mutta tarkotettu vielä enemmän jääkiekosta innostuneille ja ymmärtäville. Mutta toki siellä oli meillekin. Päästiin koskemaan Stanley Cup-pokaalia ja juontamaan ja ohjaamaan lätkämatsiä telkkarissa. Se oli hauskaa. Tosin en koskaan ehtinyt saada maalia kuvaan... Ei siis kannattane harkita tv-ohjaajan uraa.

Illalla sitten mentiin sinne Woodbine Beachille. Treffit oli 7:30 Woodbine Stationilla. Arvatenkin oltiin Lotan kanssa siellä kahdestaan kello 7:30. Anke, Fernando ja Fabian ilmesty 10 minuuttia myöhässä ja Thomasta ja Andreasta ei näkyny missään. Hetken odoteltua lähdettiin, tosin ensin takas noitten talolle, koska Anke unohti Metro Passinsa ja meidän piti päästä vessaan... Jostain kuulin hiljaisen "girls..." huomautuksen. Anken kanssa kun kovin viljellään tätä "boys..." kun jotain menee pieleen tms.

Melkein tunnin aikataulusta myöhässä lähdettiin Woodbinen asemalta bussilla kohti rantaa. Just kun puhuttiin, että ei ne kaksoset sitte tullutkaan, ne astu bussin ovesta sisään muutamaa pysäkkiä myöhemmin. Uskomatonta! Niitten ei varmaan ollu tarkotus tulla meidän kanssa kun ei niitä aikasemmin näkynyt. Huono tsägä niillä joutua sitten samaan bussiin. Bussikin sitten hajos kesken matkan...

Biitsillä ensin vaan istuskeltiin hiekassa. Osa kävi kahlaamassa vedessä, minä en. Ei kuulemma ollu lämmintä. Joku mies kyllä oli uimassa siellä. Pienen hiekkasodan jälkeen lähdettiin puistoon kävelemään. Anke ja Fernando katos "mystisesti" vietettyään herkkää hetkeä puskassa. Meillä muilla oli ihan hauskaa. Tai siis kai niilläkin oli... Vähän aikaa niitä odottettiin siinä paikassa, mistä Anke ois halunnu pölliä yhden veneen, mutta kun ketään ei näkyny lähdettiin kotiin.

Tällä kertaa ajotus oli täydellinen, odotin Victoria Parkissa bussia noin 2 minuuttia.

ke 12.7. / Day 32

2006-07-18T16:04:00+03:00

Aamulla kun herättiin, satoi kaatamalla. Alyn sateenvarjon alla yritettiin juosta pysäkille pahemmin kastumatta ja siinä melkein onnistuttiinkin. Otin koneen taas mukaan kouluun niin pääsin päivittämään blogia.

Koulun verkko oli taas jumissa. Skypessä puhuminen ei onnistunu mutta sain blogin taas suhteellisen ajantasalle. Ulin ja Lotan kanssa käytiin Metro Hallissa ostamassa vettä ja Lotta osti kengät. Takasin tullessa kastuttiin.

Tänään oli viimeset high vocabulary-tunnit. Tylsää... ne on ollu tosi hyvät tunnit. No eipä tätä koulua ole enää jäljellä kun kolme tuntia.

Tuntien jälkeen juttelin messengerissä Henun ja Tupen kanssa. Tupe etti mulle Valvomon Mikä kesä! -biisin. Yhden tiedoston siirtämisessä kesti todella kauan. Kertoo jotain koulun langattoman verkon tasosta. Nyt mulla on kesäbiisi. Kiitos!

Lähdin koululta viimein viiden maissa iltapäivällä. Kävelin ensin St. Andrew:lle, mutta koska enää ei satanu päätinkin lähteä shoppailemaan. Tuliaisostoksille siis. Kattelin jo pari viikkoa sitten, että siinä CN Towerin lähellä oli sellanen kauppa, missä myytiin pelipaitoja. Sinne siis. Ostinkin sieltä isälle Toronto Maple Leafsien pelipaidan. Se myyjätäti ei vissiin oikeen ymmärtäny jääkiekosta mitään. Koitin selittää sille, että olen Suomesta ja Suomi voitti Kanadan viime mm-kisojen pronssiottelussa, mutta se selitti vaan että tämä sininen on paikallisen joukkueen paita ja punanen maajoukkueen... Joo kyllä tiesin sen jo.

Unionilta menin metrolla Eatoniin. Ostin vähän matkamuistoja itelleni. En ostanu jäätelöä vaikka tarkotus oli, enkä myöskään smoothieta. Kävin Eatonin vieressä olevassa Hard Rock Cafe:ssa ostamassa Henulle tuliaset ja jatkoin siitä kävellen Collegelle. Ostin kaupasta suklaata jota söin matkalla takas talolle.

Kello oli lähemmäs puol ysiä, kun tulin talolle. Pakkailin vähän tavaroita. Laukun toinen puoli on jo täys eikä aavistustakaan miten saan kaiken mahtumaan sinne.

ti 11.7. / Day 31

2006-07-12T19:31:00+03:00

Viimenen tiistai. Viimenen leffapäivä.

Koulussa ei ollut mitään ihmeellistä. Koulun jälkeen lähdin Thomasin ja Andreasin kanssa Metro Halliin syömään. Mun banaani, jonka täti aamulla pakkas lounaaks oli pilaantunut, joten lounaaks söin ainoastaan palan banaanikakkua. Steven oli leiponut banaanikakkua sunnuntaina. Itseasiassa söin sitä jo silloin ja myös maanantaina ja myös tänään. Se oli hyvää mutta lounaaks vähän liian vähän.

Takas koululla näin Anken ja Fabianin. Sovittiin, että mennään illalla kattomaan The Devil Wears Prada. Mun viimenen elokuva. Alyn kanssa sovittiin, että nähdään neljältä koululla ja mennään yhdessä syömään Burrito Boyziin ei burritoja vaan niitä toisia, joitten nimeä en todellakaan osaa kirjottaa. Meksikolaista ruokaa kuitenkin. Anke lähti kotiin ja kaikilla muilla oli tunnit menin eka iLabiin ja juttelin äitin kanssa messengerissä. Koitetaan taas huomen jos skype toimis. Viime viikolla se ei toiminu. Todennäkösesti verkko koululla oli liian ruuhkanen. En tiedä, en ymmärrä.

Kävin Eatonissa ettimässä Kialle tuliaista. En kerro mikä se on, koska Kia voi lukea tätä. Tosin Kia ei osaa lukea. Mutta Pinja osaa ja se voi kertoa Kialle. Niin. Kian tuliainen on nyt viimein ostettu. Olikin työn takana löytää sellanen.

Odottelin Alya koululla mutta koska sitä ei näkyny Tom lähti mun kanssa syömään Burrito Boyziin. Se ruoka oli tosi hyvää. Täytyy mennä toisenkin kerran. Aikaa vaan on niin vähän. Meillä oli Tomin kanssa tosi hauskaa. Tom oli mun ekoja kavereita täällä.

Illalla sitten mentiin sinne leffaan. Se oli ihan hyvä leffa. Kerto tytöstä joka menee töihin isoon muotilehteen. Se oli kyllä varsinainen tyttöjen leffa. Fabian-parka..

Aika menee liian nopeaan. Enää 5 yötä. 4 yötä talossa...